Hautajaiskuvaus
Etukäteen on hyvä keskustella jätetäänkö viimeinen tervehdys kirkossa,
siunauskappelissa vai haudalla. Lähiomaisten ryhmäkuva haudalla on usein
vanhemmalle sukupolvelle tärkeä, nuoret kokevat sen
joskus
häiritseväksi. Ryhmäkuvasta on sovittava ennen tilaisuutta ja itse
kuvaustilanteessa olisi hyvä olla omaiset tunteva avustaja.
Ulkona tarkastetaan kuvaussuunnat ulkona ja haudan sijainti.
Lisäksi mietitään mistä pääsee ennen kantajia ovelle, säädetään
valkotasapaino, huomioidaan vastavaloon tai esim. lumisella
hautausmaalla kuvaaminen ja haetaan kameraan säädöt.
Kirkossa tai kappelissa kuvataan papin puhe ja siunaus sekä omaiset.
Rukouksen aikana ei kuvata.
Ulkona kuvaaja kulkee omaisten edellä, viimeinen tervehdys haudalla
kuvataan kaukaa ja häiritsemättä (zoom/pikkutele) ja lukijat kuvataan
tervehdyksen lukemisen aikana (ei kyyristymisvaiheessa). Viimeinen
tervehdys on yleensä lyhyt tai äänetön joten kuvaajan on oltava
tilanteessa mukana. Huomaa että viimeisen tervehdyksen jättäjä voi
asettua kummallekin puolelle hautaa. Kuvaaja pukeutuu juhlaan sopivasti.
Hautajaiskuvaus (1-3 h)
- arkku
- papin muistopuhe
- yleiskuva kirkossaolijoista
- siunaus (maasta sinä olet tullut...)
- kantajat (arkunkantajat ulkona)
- kaikki viimeisen tervehdyksen jättäjät kuvataan
- lähiomaisten yhteiskuva (sovittava etukäteen tai pyydetään avustaja)
- kukitetun kummun kuva (lähde kiireellä tämän jälkeen
muistotilaisuuteen)
- muistotilaisuudessa ulkokuva ja muistopöydän kuva
- Addressien luku (mikäli addresseja lukee useampi ihminen)
- 10-15 yleiskuvaa muistotilaisuudesta
Jälkikäsittely (1 h)
- kuvien siirto koneelle (valkotasapainon säätö, terävöitys)
- epäonnistuneiden ruutujen poisto
- kuvakorjailu, horisontin oikaisu/rajaus
- kuvien numerointi ja tallennus DVD:lle tai kuvapankkiin
- kuvaluettelon (indeksikuvat) tulostus paperille |